Olipa kerran kolme poikaa, jotka eivät olleet järin suosittuja muiden poikien kesken. Jopa tytöt haukuivat heitä pelkureiksi, ja kaikki vain koska he eivät rikkoneet vanhempiensa sääntöjä kotiintulo ajoista.

Poikia kiusattiin niin paljon, että lopulta he päättivät todistaa olevansa rohkeampia kuin kukaan muu ikäisensä. Lähellä heidän kotialuettaan seisoi suuri kartano joka oli ollut vuosikausia tyhjänä, voisi jopa sanoa että se kartano oli vanhempi kuin koko kylän asukkaiden ikä yhdessä. Kartanossa kerrottiin kummitelevan sen asukkaan sielu, joka oli kuollut vuosia sitten mutta jäänyt koti konnuilleen.

pojat päättivät mennä kartanoon vuorotellen ja katsoa kolmesta ikkunasta jotka osoittivat tielle päin, lisäksi he päättivät tehdä sen keskellä yötä.

Saavuttuaan kartanolle, joka seisoi sumun keskellä kuin itsensä paholaisen temppeli, pojat olivat peloissaan, mutta koska muut pojat olivat mukana eivät voineet perääntyäkkään.

ensimmäinen poika meni sisään, katsoi ensimmäisestä ikkunasta ja toisesta, mutta ei ilmestynyt kolmanteen. Toinen poika meni etsimään häntä, katsoi ensimmäisestä ikkunasta mutta ei ilmestynyt toiseen. Viimeinen poika pääti hakea heidät pois, arveli heidän pelottelevan. Saavuttuaan kartanoon hän näki ensimmäisen pojan toisen ja kolmannen ikkunan välissä ja toisen pojan ensimmäisen ja toisen ikkunan välissä, molemmat lasittunein katsein.

Ensimmäinen ja toinen poika joutui mieli sairaalaan, jonne pian jo kuolivatkin. Kolmas poika tuli myös hulluksi, mutta ei joutunut hullujen sekaan. Hän on vapaana ja... ehkä... jopa... TÄSSÄ !

 

"When you seek the greatest evil,

you will only find...

Yourself!"